Iloinen lapsikatras toivottaa meidät tervetulleiksi heti eteisessä. Katarina asuu pienessä, mutta kauniissa ja viihtyisässä asunnossa yhdessä neljän lapsensa kanssa: nuorin lapsista on 11 kuukautta, vanhin 13 vuotta. Neljän lapsen yksinhuoltajana Katarinan arki on kiireistä, ja viime vuodet ovat muutenkin olleet monella tapaa raskaita.

– Olemme kokenet lähisuhdeväkivaltaa. Olemme kärsineet. Se on ollut henkisesti raskasta ja jättänyt jälkensä, Katarina kertoo.

Perheen talouskin on ollut tiukilla Katarinan oltua äitiyslomalla nuorimman lapsen kanssa. Pitkään Katarina ponnisteli yksin, mutta lopulta hän otti yhteyttä kirkkoon ja kertoi tilanteestaan.

– Vasta silloin, kirkkoherran kysyessä ”Mutta miten ihmeessä pärjäät?”, ymmärsin tilanteen vakavuuden – että tarvitsin apua.

Kirkko auttoi akuutin taloudellisen tilanteen kanssa, ja Katarina sai tukea hakea myös muunlaista apua. Hän on saanut keskusteluapua, jonka lisäksi perhe sai paikan Folkhälsanin FamiljeKraft-leirillä, joka järjestettiin Lohjan kylpylähotellissa huhtikuussa.

FamiljeKraft-leiristä hengähdysaikaa ja uusia voimia

FamiljeKraft-leireillä järjestetään ohjelmaa niin lapsille kuin vanhemmillekin, samalla kun muut huolehtivat käytännön asioista kuten ruoanlaitosta, siivouksesta, suunnittelusta ja ohjelmasta. Näin ollen perhe voi rentoutua keskenään, viettää aikaa muiden perheiden kanssa ja kerätä voimia. Lucia-keräyksen ja Svenska semesterförbundet -järjestön varojen ansiosta perheet voivat osallistua leireille erittäin pienellä kustannuksella, joka mahdollistaa osallistumisen myös perheille, joiden talous on tiukilla.

– FamiljeKraft-leiri oli ihana! Lapset saivat lomaa, ja olin niin iloinen voidessani tarjota heille sen, koska meillä ei ole mahdollisuutta matkustella muuten. Itselleni teki hyvää jutella muiden, erilaisten vaikeuksien kanssa kamppailevien vanhempien kanssa. Kenelläkään muulla ei välttämättä ollut tasan samanlaisia vaikeuksia, mutta keskustelut muiden kanssa olivat kuitenkin hyvin antoisia.

Leikkiä, uintia, keskusteluja, askartelua

Lapset kertovat leiristä innoissaan. Heillä oli hauskaa yhdessä muiden lasten ja ohjaajien kanssa: he askartelivat, uivat, leikkivät ja viettivät aikaa ulkona.

– Kaikista eniten tykkäsin askartelemisesta, seitsenvuotias Charlotte kertoo ja näyttää ylpeänä leirin tuotoksia.

– Minä tykkäsin eniten uimisesta. Ja kaikki ohjaajat olivat niin mukavia, yhdeksänvuotias Cedric sanoo.

Katarina on samaa mieltä. Hän piti arvossa niin leirin ohjelmaa kuin ihmisiäkin.

– Kun on kokenut lähisuhdeväkivaltaa, herkistyy ihmisten kiltteydelle. Miettii, miten he voivatkaan olla niin kilttejä.

Leiri tarjosi perheelle hengähdystauon – päiviä, joiden aikana he pystyivät unohtamaan arjen, tekemään hauskoja asioita, viettämään aikaa yhdessä ilman velvoitteita ja keräämään voimia.

– Leirin jälkeen tunsin itseni iloiseksi ja rentoutuneeksi, Cedric sanoo.

– Mutta kotiinkin oli mukava tulla, Charlotte lisää.

Uskalla kertoa tilanteestasi

Katarinalla on yksi neuvo niille, jotka ehkä juuri nyt ovat samassa tilanteessa kuin hän itse jokin aika sitten.

– Sinulle, joka olet vaikeassa tilanteessa, haluan sanoa: uskalla pyytää apua. Vaikeudet voivat olla taloudellisia, liittyä jaksamiseen, tai olla muunlaisia. Tiedän, että vaikeaan tilanteeseen joutuminen voi tuntua häpeälliseltä, ja sen tunnustaminen ja avun pyytäminen voi tuntua vaikealta. Mutta uskalla tehdä se. On olemassa ihmisiä, jotka voivat ja haluavat auttaa.